Nyt on jotenki vaan lopahtanu kirjottamisen innostus, kirjotan vaan omaksi ilokseni omalle koneelle jos joku painaa tai tulee tarve saada asiat näkyväksi jos niistä sais paremmin tolkkua.

 

Nytkään ei oo mitään erityistä tekeillä, tai no on, mutta aivan liian pitkä juttu että jaksaisin selittää nyt. Pitäis alottaa heinäkuulta, että tietäisitte koko jutun mutta en todellakaan jaksa. Pahoittelut siitä. :)

Kesäloma oli ja meni, meni kaikkea muuta kun suunnitelmien mukaisesti, liikaa juomaa ja liian vähä järkeviä tekoja. Toukokuussa kaikki oli vielä selvää, huhtikuussa ajeltiin tampereelta takasin ja sovittiin menoista, mitkä ei tähän päivään mennes oo toteutunu, mutta se siitä.

Heinäkuu oli ihan ok. Ei mitään katastrofaalista tapahtumaa. kaiketi...

Mä en oikein edes tiedä mistä meinasin tänne raapustaa, mutta kirjotan mitä mieleen juolahtaa ja jos alkaa tuntua siltä ettei kykene enempää lukemaan, niin lopeta. Kukaan ei pakota!

Rakas veljeni täytti just muuten 14, ens kesänä on kuulemma meikäläisen homma järjestää rippijuhlat!? Miks just minä, helvetti sillähän on isä ja äiti! No joo, mutsi asuu tampereella ja ehkä on vähä vaikee järjestää mitään toiselle paikkakunnalle ja broidin isseen järjestämiin äiti kieltäytyy tulemasta, joten thadaa, sisko hoitaa!! perkele, mä oon nuoruuteni huolehtinu siitä mukulasta, koulun "kriisi"palavereissa MÄ oon mukana ja tiedän kaiken kavereista, juomisesta ja kaikesta paljon paremmin kun kumpikaan nuosta pässeistä. Ehkä tän velipojan on helpompi mulle avautua ku oon kans nuori, tietää etten ala saarnaamaan mistään ja jaksan kuunnella jos likkakaveri on "kismaillu" jonku "vitun hintin kans" jossain bileissä.. :D jep, jutellaan sen kans aikalailla kaikesta.. Omia juttujani en uskalla sille kaikkia tokikaan sanoa, mutta juomisesta ym, yritän hieman valistaa siinä sivussa, kuitenkaan en millään tavalla kiellä omaa juomistani, poltan sen aikana ja kiroillaan ihan yhtä paljo ja haukutaan yläasteen opettajia.. :) Mutta tosiaan, ollaan varmaan läheisempiä keskenämme ku esim. broidi ja äitee tai sen isä.. Jollain tavoin oon hirveen otettu ja haluan jatkossaki olla se jolle se soittaa jos jotain sattuu, mutta toisaalta se on ahdistavaa... Kait musta on tullu ennemmin kaveri kun sisko..? Hirvee hätä että mitä mä sanon ja sanonko jotain sellasta että se johtaa  vääriin tekoihin yms..? Itte en todellakaan oo mikään enkeli ollu, mutta oon teoistani oppinu, oppiiko tuo kekkula? Pohtikaamme sitä myöhemmin...

 

Nyt alkaa tuntua etten ehkä sittenkään oo oppinu tekemistäni "virheistä" tarpeeksi.. Välillä toistan täsmälleen saman munauksen ja taas kadun, tällä kertaa vaan enemmän, mutta toisaalta alan vaan pohtimaan sitä syytä entistä enemmän, että miks mä tein sen..? Miks just sillä tavalla, miks just sen kanssa, miks just sillon, miks just siellä? Hetken päästä mä jo unohdan että mitä olin miettimäs ja oon taas aivan pihalla omista ajatuksistani. Tietääkö ihminen loppupeleissä mitä omassa päässä liikkuu, vai saako muut ajattelemaan jotain jonka jo pian unohtaa..?

 

....ehkä jatkan tätä pohtimista ja elämän ihmettelyä myöhemmin tänä yönä, tai sitten keskityn niiden kuulumisien kertomiseen, mutta nyt on pakko lopettaa ettei vajoa johonki omiin mietteisiinsä taas liian kauas... :)