Nyt kun lopultaki uskaltauduin poistumaan tuolta gallerian ihmeellisestä maailmasta, päätin kuitenki jatkaa tätä vihattua ja rakastettua päiväkirjan pitämistä. En aiemmin oo tätä sivustoa käyttäny, tai no joskus mutta sitte unohdin salasanan ja kaikki meni perseelleen niin alotampa nyt sitten "puhtaalta pöydältä" tämän naputtamisen. Kirjotusvirheitä tulee niinku ennenki, kirosanoja hermopäivinä ja halauksia kun sille päälle sattuu. Turha siis kenenkään odottaa että meitsi alkais mitään kirjaa tänne vääntämään tai mitään muutakaan vastaavaa kirjakieltä ja blaah, noup, ei oo mun juttu. Nii joo ja nyt kun kirjotan niin ettei kukaan tiedä kuka oikeesti oon, niin saattaa tulla hieman avoimemmin tätä omaa elämää ja sitä vitun parisuhdepaskaa...!

Huoh, koskahan pääsis itse asiaan, tuntuu että nyt pitää ensi paasata tästä uudesta nettisivulöydöksestä. Kummallisen näköset sivut by the way... Muokkailen niitä sitte joskus jos jaksan..

Asiaan: Vittu mikä päivä!! Jos muuten on menny suht hyvin viikko niin thadaa ja tattaraa: Sunnuntai menee aiiiivan perseelleen! Great...

A: Meillä on vaan yks kotiavain ja kaikki loput on hukassa. Noh, aamulla soittelin seittemän jälkeen tuskas kotia että se pököpää heräis mutta eipä vastaa ei.. Soitin kaikki sen kaverit läpi että onko havaintoja ku tarttis saada avain siltä. On kuulemma kotona, mutta eipä avaannu ovea! Lopulta se oli havahtunu siitä uskomattomasta känni-krapula horroksestaan ja soitti... Puhelimen toises pääs kuulu vaan omituista örinää - käskin aika tiukkaan sävyyn tulla avaamaan oven ja ovihan aukesi. Sitte pääsin nukkumaan, olin koko yövuoron haaveillu vaan tyynystä ja peitosta, ihanaa.

B:Havahdut kun "joku" tökkii sua sormella selkää ja kylkiin kun nukut... Ensimmäinen ajatus että mitä helvettiä!

"Meekkö kauppaan"

Miksi vitussa mä lähtisin nyt kesken unien kauppaan... Kertokaapa hyvät lukijat se, mä en keksiny yhtään hyvää syytä ja jatkoin uniani. Tökkiminen jatku.

"Herää edes hetkeksi"

Miksi!?

"No että voit käydä siellä kaupassa"

Voi jumalauta se on sinnikäs, hermoa alko kiristää. Jatkoin taas nukkumista koska en vieläkään keksiny hyvää syytä lähteä sinne vitun kauppaan, jääkaapis oli ruokaa. Laukussa tupakkia ja hanasta tuli vettä, mitä sieltä edes tarvis?? Ihme touhaaja.

"Missä sun pankkikortti on"

"Kuin nii?"

"No mä meen sitte itte sinne kauppaan vaikka oon kyllä kännis vielä"

Täs vaihees mä loikkasin ylös sieltä peiton syövereistä ja pilasin mun ylihyvän nukkuma asennon. Jaa että lähtis kännissä (eilisen hyvissä huuruissa) ajamaan autoa että pääsee sinne kirottuun kauppaan. Nousin siis ylös, vaihdoin vaatteet ja tungin kengät jalkaan. Arvakkaa mitä se vastas kun kysyin mitä siältä kaupasta tarvii... Vittu krapula limsaa ja hesestä ruokaa! Olin aika heikolla huumorilla jo pelkästään tuon aamun takia ja päivä jatku kokonaisuudessaan yhtä rattosasti. Issee oli tulossa käymään, taas illalla pitäis olla töissä ja jaksaa sinnitellä yö hereillä, hienoa. Niin ja siivota tietty ennenku isä tulee. Tyhjät pullot pois ja blaah... tein kaiken siivouksen YKSIN vaikka ite olin ollu töissä koko vlopun, en tosiaan oo jättäny tyhjiä pulloja mihinkään, tiskejä lavuaariin, täyttä roskista kaappiin, heseruuan käärepapereita pitkin olkkarin pöytää, kaljalta haisevia vaatteita lojumaan eteinen-olkkari-keittiö-makuuhuone välille.. Oikeesti, vittu! Kaiken kruunas se, etten oisi saanu päästää isseetä meille, vaan mun ois pitäny satuilla että en oo kuullu ku se on soittanu/laittanu viestiä ja oon koko päivän tehny jotain muuta ja nukkunu megapitkään ku oon ollu yön töissä, no paskat enhän nukkunu ku lähdin sinne kauppaan!! Ja issee on käyny meillä viimeks mun synttäreitten aikaan, nyt ois pitäny keksiä jotain ettei se tulisi ku herralla on krapula. Ei todellakaan liikuttanu mua! Soitin isälle ja toivotin tervetulleeksi. Sitte siivosin ja aloin keitellä kahvia. Tämä pökö istu sohvalla ja katto tv:tä sillä aikaa kun muut vaihto kuulumisia ja juotiin kahvia. Nii, että on mulla vaan hieno mies... Voi perse... Koko päivän sitte hermoillu kun ei voi edes muitten aikana yrittää käyttäytyä. Mä oon jo tottunu, mutta voin vaan kuvitella mitä isä ajatteli kun tytär ja vävy ei kommunikoi keskenään muutenku halveksivin katsein.

Nyt jatkan tätä yöllistä työskentelyä, ehkä muokkailen tätä sivun ulkomuotoa ja ainaki laitan teille jotka galleriassa luitte (vakituisesti tai sattumalta) mun päivyriä, niin tän osotteen että saatte jatkaa kuulumisten lukua..

Tack å heij!

*HaliCrutz*

 

PS.Muistutuksena että olen siis nimetön täällä... ja haluan pysyä sellasena... :) Koska tää näkyy kaikille netin käyttäjille.